Nimu matkalla

Sitten klo11 meillä olikin ensimmäinen orientaatio, jossa aloitettiin kertomalla joistain meille suunnatuista kursseista, joilla tosin itse en tee mitään koska yritän opiskella oman alani aineita, ja sitten muistutettiin kaikesta mitä meidän pitää tällä viikolla tehdä ja missä olla, sekä kerrottiin International Student Loungesta ja International Centeristä, ja kaikesta millä tavoin he yrittävät auttaa meitä sopeutumaan, sekä joistain kurssimahdollisuuksista joista voisi oppia korealaisuudesta ja Koreasta.

Sieltä saatiin myös tällaiset söpötykset yksien paperien kanssa:

Tämän orientaation jälkeen kipitin pikaiseen korean kielen alkeiskurssille. Kun saavuin sinne, oli luokka suhteellisen tyhjä, mutta jo opettajan saapuessa luokka oli aivan täynnä! Opettajakin jo suositteli ihmisiä vaihtamaan korean kurssia johonkin muuhun ajankohtaan, mutta itse ainakaan tuskin vaihdan, sillä muut korean kurssit olisivat olleet perjantaisin, ja haluaisin pitää viikkoni nelipäiväisenä jotta ehdin tutkia enemmän paikkoja, eikä minulla olisi muita kurssimahdollisuuksia perjantaiksi omasta oppiaineestani. (Vaikeasti selitetty oli juu…)

Verrattuna korealaisten valloittamaan kurssiin, vaihto-oppilaat ovat paljon äänekkäämpiä ja epäkohteliaampia opettajaa kohtaan. ._. En tykännyt yhtään, teki koko ajan mieli vain huutaa kaikille että olisivat hiljaa jotta opettajankin ääni kuuluisi… Mutta opettaja vaikutti ihan mukavalta, otimme nimet ylös ja opettaja kävi jokaisen yksitellen läpi ja varmisti kutsumanimen. Sen jälkeen hän esitteli kurssin ja kurssikirjat ja minulle sattui onnenpäivät! Minulla on jo juuri ne kirjat joista aiomme opiskella! Kävin Suomessa korean kielen kurssin ja käytimme niitä jo siellä, joten nyt minun ei tarvitse ostaa ainakaan korean kielen kirjoja. :3

Korean tunnin jälkeen menimme syömään koulun kahvilaan, jossa oli useita ruokavaihtoehtoja, joista suurinosa oli jo loppu, mutta jäljellä oli ”Chef’s special”, ”Snack” ja joku omeletti, muut ottivat tuon omeletin, mutta itse valitsin ”Snack”in, joka ei kyllä ihan vastannut omaa näkemystäni välipalasta, sillä se sisälsi eeerittäin ison kulhollisen ramennuudeleita ja pienemmän kulhon riisiä.

Koska jälkeenpäin meillä oli vapaa-aikaa erään Tiffanyn kanssa, mentiin kiertelemään kampusta ja otettiin kuvia:

Joku ihmeen ”ratsastuskenttä”:

Kuvien oton jälkeen suuntasimme Hana Bankille, jossa olimme sopineet tapaavamme ihmisiä.
Siellä eräs korealainen ystävämme houkutteli meidät osallistumaan jonkinnäköisille ”blind date”lle, vain jotta saimme mehupurkin, jossa oli appelssiini- ja rypälemehua kauniisti puolitettuna eri puolilla mehupurkkia. Oikeastaan kaikki tuntuivat laittaneen feikkinumerot ja -nimensä, joten niin teimme mekin ja olimme sen jälkeen onnellisia mehujen omistajia. 😀
Mehuilta jatkoimme ottamaan kuvia student ID:tä varten, ja kuvaamosta jatkoimme Home plussaan. Home plussasta tällä kertaa löytyi lähinnä juotavaa (mehua ja moccakahvia), sekä hiukan hedelmiä, hiuslakkaa ja pyykinpesuainetta. Jättikokoinen mangomehupurkki maksoi vain 2000wonia ja kuusi tölkkiä moccakahvia 2400wonia.

Tämän jälkeen suuntasimme takaisin asuntolalle päivälliselle. Ruokana taisi olla jotain currykastiketta ja riisiä, kupillisella jotain mistä en pitänyt, sekä korealaisten versiota kalapuikoista ja kermaviilikastikkeesta. (Tiedä sitten mitä nuo oikeasti olivat, ruokalistat kun ovat koreaksi niin vaikea sanoa.)

Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa kuvamme ja huomasimme että sen sijaan että olisimme saaneet 12000wonillamme ne 10 kuvaa jotka meille luvattiin, saimmekin 12 kuvaa, plus yhden vähän isomman kuvan, että vielä yhden isomman kuvan, joka tosin oli ihmeellinen mustavalkoinen rajaviivakuva. Ihan hyvä palvelu täällä, ja saimme huomata että täällä noinkin virallisten kuvien tietokoneella muokkaaminen on ihan normaalia. 😀

Nyt voisi vain mennä nukkumaan… aika väsyttävää tämä kaikki ravaaminen ja huomenna on jo yhdeksältä lisää orientaatiota :’) Hyvää yötä siis!